Olen ollut opettajana myös keskikoulussa ja lukiossa ja sen jälkeen muutoksen jälkeen peruskoulussa ja lukiossa.

Olen opettanut myös piirustusta ja maalausta kansalaisopistossa.

Videokuvaus- ja editointiryhmät ovat vähentyneet tai niitä ei oikeastaan ole ollut parina viime vuotena. Valokuvauksessa digikuvausryhmät ovat olleet suosittuja samoin perinteiseen valokuvaukseen on tutustuttu oman kurssin puitteissa.

--------------------------------------------------
Muutama sana kouliintumisestani.( ei CV)

Valmistuin taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 70 kuvataideopettajaksi. En koe olevani kutsumusopettaja; varsinaisesti Taideteollinen oppilaitoksen piti olla välivaihe, mutta suoritin opintoni loppuun, koska sain sen kaltaista palautetta, että aloitettua ei pidä keskeyttää.
Nykyinen pääopetusala, valokuvaus, silloiselta nimeltään kamerataide oli sivuaine itselläni. Olen kuitenkin valokuvannut kauan , aina 10-vuotiaasta asti. Sain jonkinlaista ohjaustakin asiaan eräällä opettajankoulutuspaikkakunnalla asuessani opettajaopiskelijoilta  laitoksen valokuvalaboratoriossa.

Täydensin opintojani Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1991 ja tein maisterigradua vastaavan lopputyön  video-opetuksen alueelta. Ohjaajani oli kauan korkeakoulussa ja oppilaitoksessa ollut yllättäen keskuudestamme poistunut Antero Salminen.

Video- sekä valokuvaus muuttuivat 90-luvun loppupuolella oleellisesti. Ns, analoginen kuva muuttui täysin tietotekniikkapohjaiseksi. Ollessani vuorotteluvapaalla v.97-98 olin keväällä 1998 laajalla yli 400 tuntia kestäneellä Internet- ja multimediakurssilla Ammatti-Instituutissa, jossa lopullisesti jouduin ajamaan itseni tietotekniikkaan ja digitaalisuuteen kiinni. No eihän kurssin käyminen riitä, asioista on otettava myös itse selvää ja pantava käytäntöön.

Digikuvauksesta ja kursseista

Valokuvauksen tekniikka muuttui paljon digitaalisuuden myötä. Kamerat ovat monimutkaistuneet. Symbolit eivät ole standardeja ja toimintanäppäimet on tarkistettava manuaaleista. Vanhaa pimiötä vastaa kuvankäsittelyohjelma. Kuvat on taltioitava säilytykseen erikseen.

Kurssitarjonta muuttui analogisen valokuvauksen kursseista digipainotteiseksi  v:sta 2003. Kurssit ovat olleet lyhytkursseja  ( 24 t ) ja kursseillani on ollut satoja opiskelijoita. Kursseilla opetetaan peruskäsitteet valokuvauksesta, koska ne eivät onneksi ole muuttuneet digikuvauksen myötä. Käsitteiden omaksumisen myötä kameran ohjekirjaankin on mahdollista perehtyä.

Valokuvaharrastajat ovat olleet kursseilla vuosien mittaan motivoituneita ja "loistotapauksia", kun vertaa moniin muihin ihmisiin, joihin olen vuosien mittaan törmännyt. Tämä pätee varsinkin perinteisen valokuvauksen kohdalla. Digikuvaus tietotekniikkoineen on tuonut kieltämättä sekä opettajalle että opiskelijoille uusia  haasteita. Itse koen hankalimmiksi eri kameramekkien epäyhtenäisyyden.

Digikamera vaatii opiskelijalta aktiivista perehtymistä myös kurssilla esimerkiksi kameran käyttöohjeeseen. Kurssin vetäjä ei missään tapauksessa ole taikuri, jolla on tarjota jokin oikotie digikuvaukseen.

Valitettavasti hyvän valokuvaajan ohjelmaa ei kameroissa ole eikä koskaan tulekaan, kuvan ottajan tulee itse oppia tunnistamaan asiantila, kurssilla annetaan  vain joitakin eväitä siihen.

Olen kurssin vetäjänä tunnollinen, teen parhaani voimieni ja taitojeni mukaan. Ihmisten joukossa itselläni ei ole ohjeena kuin " ole oma itsesi". Opettajan työ vapaassa kansansivistyksessä vastaa aika paljon toimittajan työtä:  otat asioista selvää, luot materiaalin lisäksi kokeilet ja pidät taitoa yllä sekä jaat toisille tiedoksi havaintosi. Prosessissa samalla itsekin oppii.

Tiedän, että opettajaa aina arvostellaan. Joitakin "tylsiä" tapauksia on ilmaantunut, joilla tämä arvostelu näyttää olevan pääasia. Onneksi suurin osa on ollut kiitollisia saamastaan tiedosta ja kursseista.