aiemmat: Kallinen		TAPAUS PICASSO
		Picasso: Elämänilo 1946 Picassosta voidaan kai sanoa, että hän syntyi ainakin hopealusikka suussa, jos ottaa huomioon henkisen kasvupohjan ja varsinkin hänen oman alansa. Picasson isä oli kuvataideopettaja, joka  kasvatti poikansa asian pariin. Picasso syntyi siis ympäristöön, jossa hänen osaamistaan arvostettiin jo varhain. Mutta ei se hänestä tehnyt sitä, mitä hän oli. Kyllä Picasso lopulta löi itsensä läpi teoksillaan. Mutta tapaus Picasso herättää jatkuvasti uusiakin kysymyksiä: mitä hän todella oli, mikä on kuvataiteilija yleensä yhteiskunnassa, miksi Picassosta tuli kuuluisa ja miksi hänen työnsä ovat olleet niin haluttuja, että niistä on rahassa maksettu miljoonia puhuttiinpa sitten minkä maan rahayksiköissä tahansa. Joka tapauksessa Picasso on saanut sekä jäljittelijöitä että seuraajia. Hän on vaikuttanut. Kun on kyseessä yhden ihmisen elämänmittainen työ on ainakin nöyrin mielin suhtauduttava siihen ja mittavaan määrään teoksia. Ei tarvitse olla psykologi lukeakseen Picasson töistä, että hän oli voimakas persoonana. Teoksissa pilkahtaa huumori, eroottisuus elämänilo, ironisuus. Jos Picassolla oli jumala, se oli hän itse, jonka hän kuitenkin talutti kauas vuorten taakse löytääkseen alitajuntansa ja tietoisuutensa kätköistä kaiken tämän: symbolit, muotojen monivivahteisen maailman sekä lopulta oman muotojen käsialansa. Picasson merkitys on näkyvän hahmottamisessa uudelleen. Tämä rooli lankesi hänelle. Hän ei varmasti itse tiedostanut asiaa tätä tehdessään. Picassosta tuli julkkis ja hän menestyi. Osaksi syy on se , että hän oli sekä kantaa- ottava, että naisseikkailuissaan varsin julkijuoruille altis. Hän sai mainetta ristiriitaisena ja vaikeana persoonana, jolla oli erikoisia mielipiteitä, jotka aforismien tavoin tipahtelivat ihmisten tietoisuuteen. Picasson voima oli sisäinen uudistuvuus, hän ei koskaan kangistunut maneereihin, lapsenomaisesti hän etsi uutta. Olisiko Picassosta tullut, mitä oli, jos hän olisi syntynyt Suomessa? Olisiko Aleksis Kivestä tullut menestynyt kuin Picasso, jos olisi syntynyt sivistyneessä keski-Euroopassa. Näihin kysymyksiin voi jokainen vastata mielessään! Picasson rahallisen arvon on määrännyt taidekauppa ja siinä vallitsevat markkinalait. Picassolla oli mitä myydä ja myös sellaisia tahoja, jotka olivat valmiit markkinoimaan hänen töitään. Lopullisen ostopäätöksen tietysti on tehnyt se, jolla ylimääräistä rahaa on ollut. Valitettavasti ”Picassoja” on ollut liian vähän, siksi hänen teostensa hinnatkin ovat nousseet mittaviin summiin.