10. maaliskuuta 2009  

 

  KIRJA-ARVIOINNIT
   
Vapauden illuusio  
henkinen kasvu tietoteknisen kehityksen tasapainottajana
   
   
    
Kirjoittaja: Timo Toivonen
Kustantaja: Rasalas-Kustannus
Painosvuosi: 2001
   
Sidosasu: nidottu, pehmeäkantinen, 251 sivua
Kieli: SUOMI
   
   
   
   
   
   
   
   
 
   
 
   
 

Kuvaus: Ihmisistä on tullut koneiden orjia. Tietokoneet ja matkapuhelimet sovelluksineen ovat korvanneet
vapauden, luovan yksilöllisyyden ja henkisyyden. Ihminen ja yhteiskunta ovat matkalla
pahoinvointiin, joka ei mene ohi teknologian avulla. Vapautuminen on mahdollista vain sisäisen
kasvun kautta. Vapauden Illuusio on nuoren diplomi-insinöörin tarkkanäköinen kuvaus
aikakauttamme hallitsevasta ilmiöstä ja sen pelottavista seurauksista, mutta se antaa myös toivoa
aidosta vapaudesta ja elämänhallinnasta.

-------

Yllä selostus kirjan myyjältä.

Hankin tämän kirjan muutama vuosi sitten itselleni joululahjaksi. Se oli kauan lukematta kunnes luin sen joku aika sitten. Yllätyin myönteisesti, että tänä aikana löytyy vielä rohkeita totuuden puhujia.Opin myöskin sen, että joskus on ( kirja-aarre) turhan kauan kätkössä. Kirjan punainen lanka kulkee siinä, että tietotekniikka ja tekniikka yleensä on paljon haavoittuvampaa ja stressaavampaa kuin monesti annetaan ymmärtää. Kirjoittaja tuntee ensinnäkin tietotekniikan perin juurin, mutta ei säästele yhtään sanojaan sen heikkouksien ja haittojen arvioinnissa. Kirjassa on paljon tietoa ja kokemuksia sekä jopa amerikkalaistyylinen johdatus elämäntapaan, itsensä hallitsemiseen. Kukapa sitä ei tarvitsisi maailmassa, jossa henkinen pahoinvointi vain lisääntyy. Sanoisin, että kirja on lukemisen arvoinen ja ylittää kynnyksen eli riman reilusti. Kirjaa voi siis suositella luettavaksi kenelle tahansa ajan hermolla kulkevalle. Vaikka kirjan painamisesta on kulunut jo se seitsemän ( lihavaa ) vuotta, saattaa kirjasta löytyä myös selityksiä laihoille vuosille. Joku ylilyönti teoksessa kuitenkin on: en oikein ymmärtänyt vertausta Nokian työntekijöiden ja Hitler-Jugendin välillä. Sopii myös kysyä, paransiko  muutamat voimasanat mitenkään kirjan uskottavuutta tai tasoa. Sanoisin, että ei, mutta nekin menköön rehellisyyden tilille. Rehellinen ja monin tavoin ajateltu ja pohdiskeltu kirja on, ja voi vain onnitella kirjan tekijää rohkeudestaan! Kun kirjan on lukenut, ymmärtää kyllä, miksi kirjaa ei ole laajemmin esitelty, jokainen taho nykykehityksessä ja yhteisössä nimittäin saa omalla tavallaan pyyhkeitä.

****½