Seuraavat meitä kaikkia koskevat asiat ovat väittein esitettyjä pääsääntöisesti ilman lähdeviittauksia. Näkökulma on siis subjektiivinen, mutta omalta paalupaikalta nähty. Olenhan täällä elänyt aika kauan jo.
 

1.Koulu, koululaitos
Minulla on opettajana  mielipide tästä asiasta: lyhyesti: ennen opettajat ja vanhemmat  huusivat meille ja sitten kun itse olimme opettajia, koululaiset huusivat meille.
Asia noin karkeasti sanottuna.

Koululaitos kuvastaa yhteiskunnan tilaa. Jokainen suuren ikäluokan koululainen muistaa kuinka kova kuri kouluissa aikanaan oli. Harva muistelee sitä pahalla. Tosin opettajilla oli silloin enemmän valtaa ja sitä myös käytettiin  ja myös väärin. Mutta kurinpidollisia ongelmia ei tarvinnut 50-luvulla vielä olla, koska opettaja sai otteen isostakin joukosta , jos halusi. Oli tuolloinkin opettajia , jotka eivät ammattiin sopineet, usein näillä oli väärä käsitys ihmisestä tai itsestään.

Opettaja ei ole muuten koskaan voinut mennä keskenkasvuisten oppilaiden eteen kuin kotiinsa tai keskustelutilaisuuteen. Pelisäännöt on pitänyt tehdä selväksi.

Peruskoulua kehuttiin ennen sen käyttöönottoa taivaaksi. .Olen ollut itse tällaisissa tilaisuuksissa kuulemassa, miten uusi koululaitos muuttaa kaiken.  Mutta kuri karkasi monin paikoin pian käsistä. Uutuus oli susi syntyessään. Muutos oli liian iso, jokin kompromissikin olisi ollut mahdollista tehdä. Kuvastaakohan tämä jotenkin suomalaisen yhteiskunnan "hakkaa päälle"- asennetta. R.H. Oittisen alkuun sysäämä peruskoulu perustui ehkä yksipuoliseen ja epärealistiseen ja  utopistiseen  ihmiskuvaan: siihen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja oikeat menetelmät saavat pahimmankin ja tyhmimmänkin oppimaan. Mutta - ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä, sen näkee jokainen järkeään käyttävä ihminen maailman menosta. "Oikeistolaisen" koululaitoksen tilalle haluttiin aivan uusi ja uljas demokraattinen , tasa-arvoinen koululaitos. Politisoimatta sen enempää asiaa jotainhan on mennyt pieleen, kun esimerkiksi vuonna 2007 on anottu ennätysmäärä yksityiskoulujen perustamislupia. Eikö se tarkoita sitä, että ollaan halukkaita antamaan lapsille peruskoulua parempi koulu.
Kyllä tasa-arvoistaminen on hyvä asia. Kyllä, mutta samalla pitäisi olla myös tieto siitä sekä vanhemmilla että lapsilla: kaikilla pitää olla oikeus työrauhaan. Koska tiedon ja taidonjaostahan on kyse. peruskoulun virhe on ollut siinä, että kaikki on ollut ilmaista. Ilmaisen arvo voidaan mieltää nollaksi. Kompromissi aikaisempaan olisi voinut vanhaan vapaaoppilasjärjestelmään perustuva, esimerkiksi huoltajan tulotason huomioonottava oppilasmaksu, joka olisi ollut ulosottokelpoinen. Myös ruoasta ja joistakin koulun perustarvikkeista olisi pitänyt voida periä maksuja. Koulutuksen arvo olisi noussut. Se mikä ilmaiseksi jaetaan, sen arvo on nolla.
Kyllä vanhassa koulujärjestelmässä oli parantamisen varaa. Luokkakoot olivat aivan liian isoja. Ja esimerkiksi poikakoulut olivat hirveitä opettajien kannalta jo silloin.

Mainittakoon, että kurilla itse ymmärrän yleisen järjestyksen pitämistä. Kun kurista puhutaan, tulee monella mieleen oppilasparan lyöminen karttakepillä näpeille jne. Koululaitoksen historiassa on ruumillisen kurituksen muodot saaneet myös hirviömäisiä piirteitä. Oppilaita on rapoitettu jopa kuoliaaksi.

On aivan oikein, että oppilaaseen ei kajota, millään muotoa. Järjestys pitää saada muuten. Ja se saataisiin, jos poliittista kiinnostusta asiaan olisi. Omasta mielestäni sakkoragaistus olisi oikea ratkaisu. Esimerkisi kahden tunnin jäki-istunto on naurettava.Koulusta erottaminen määräajaksi on aivan turha topimenpide ja kokonaan sotii nykyisen koulujärjestelmän perusideaa vastaan. Rahan menetys oppilasdemokratian määrittänä olisi paras sanktio. Sillä joku sanktio sääntöjen rikkomisesta täytyy olla. Nyt niitä ei ole. Ensinnäkin kouluttaminen oppilaille ja vanhemmille ilmaisen peruskoulun muodoin on äärimmäisen kallista yhteiskunnalle, mutta mikä kaikkein hulluinta tässä kaikessa on se, että järjestyksen puutteen vuoksi kouluissa menetetään aikaa turhanpäiväiseen yhden tai muutaman häirikon päivittäiseen näytelmään koko maassa tuhansia tunteja. Opettajaparka saa kestää kaikki päihteidenkäytön ja avioeroseuraamukset levootmien lasten käytöksen myötä. Olen varma ja vakuuttunut, että koulu, jossa valitsisi järjestys, oli myös kasvavalle lapselle ja nuorelle turvallinen paikka. Ehkä se ainoa sitten koko elämässä joittenkin kohdalla.

Tarjosin koulukuria koskien  mielipidekirjoituksen valtakunnalliseen lehteen, joka julkaisee "armosta" jonkun kirjoituksen silloin ja jonkun tällöin. Kirjoituksessa oli kokemukseen perustuvia ehdotuksia koulukurin parantamiseksi. Tässä tarjoamani kirjoitus.

Rangaistusten antamisella koulussa on kaksi puolta: hyvä ja huono. Toisaalta rangaistus on seuraus sellaisista asioista, joita ei koulun järjestyksen ja hyvien tapojen mukaan hyväksytä, mutta sillä on myös ikävämpi puoli: sisuuntunut oppilas helposti kostaa kärsimänsä rangaistuksen jollakin tavalla. Äärimmäisenä ilmiönä voi olla vaikkapa koulun sytyttäminen tuleen, kuten on nähty. Koska peruskoulu on oppivelvollisuuskoulu ja siellä on pakko olla, on se myöskin ikävä paikka monelle oppilaalle, koska oppiminen ei ole koskaan helppoa. Heti oppivelvollisuuslain tulon myötä 1921 huomattiin, että kovaa kurinpitoa olisi juuri silloin tarvittu. Kovalla kurilla ymmärrettiin ruumiillista kuritusta eri tavoin. Opettajien keskuudessa asia sai kannatusta, mutta kouluhallitus kielsi ruumiillisen kurituksen. Tosin riippuen opettajasta sitä edelleen varmaan käytettiin.

Oppilaan kosto ei silloin ollut mahdollista siinä muodossa kuin nykyisin, ajat olivat toiset.  Kun itse olin opettajana yläasteella ja keskikoulussa  siinä vaiheessa, kun keskikoulu muuttui peruskouluksi, kävi ilmi, että peruskouluun tulevat oppilaat varsin selkeästi tiesivät oikeutensa, esimerkiksi että heihin ei saanut edes koskea. Mutta rangaistuksia annettiin. Kovin rangaistus oli koulusta erottaminen. Niitä omana yläasteaikanani pantiin täytäntöön muutamia. Normaali ns. kova rangaistus törkeästä käytöksestä oli ja on edelleen  kahden tunnin jälki-istunto. Huomasin, että kaikkein pahimpien kohdalla rangaistukset ennen pitkää kääntyivät tavalla tai toisella koulua vastaan. Opettajien autoja saatettiin vahingoittaa, koulurakennusta tärveltiin ja paikkoja rikottiin sekä opetusvälineitä, esimerkiksi dioja heitettiin roskiin, yhteisesti käytössä olleita tarvikkeita varastettiin muutamia asioita mainitakseni.

Rehtori Mäkinen kyselee (  HS 27.9.06  ), mitä rangaistuksia opettajan pitäisi antaa. Kirjoituksesta saa sellaisen käsityksen, että rangaistusskaala on käytetty loppuun. Olen asiassa osittain samaa mieltä.

Mutta kyllä kouluun kuri saadaan jos halutaan. Ensimmäinen askel järjestyksen ylläpidossa ehdottomasti on, että rehtori koulun johtajana tekee hyvin voimallisesti selväksi lukukauden alkaessa, minkälaiset asiat koulun piirissä eivät ole sallittuja ja miksi. Toinen asia on se, mitä siitä sitten seuraa. Kyllä rehtorin puhuttelukin voi toimia kurinpitotoimena, jos rehtori niin itse haluaa. Ja ennen kaikkea rehtorin tulee olla viimeiseen asti oikeudenmukainen opettajan ja oppilaan välissä. Rehtorilla ei saa olla suosikkeja. Kyllä itse kahdeksan vuoden peruskoulukokemuksen perusteella opettajana olen sitä mieltä, että jälki-istunto on turhaan heitettyä aikaa, jos oppilaille ei ole selvästi kohta kohdalta tehty selväksi, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei koulutyössä. Mäkinen mainitsee karsserin eli putkan rangaistuksena, joka on ollut joskus käytössä kuten oppilaan julkinen nuhtelukin. Edellinen varmaan olisi oppilaan psyyken kannalta kyseenalainen ja jälkimmäinen saattaisi tehdä nykyisin turhia ”sankareita”.  Jos rangaistuksen vaikuttavuudesta ja tehosta puhutaan, niin kovin rangaistus tulee kollektiivirangaistuksena koulutovereilta. Tämähän tiedetään koulukiusaamisprosesseista. Mutta kollektiivirangaistuksen voi ottaa myös rakentavassa mielessä käyttöön. Entisessä Neuvostoliitossa oli oppilaiden muodostama oppilasneuvosto, joka saattoi rangaista koulutoveriaan huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta. Kokeilin itse kollektiivin antamaa rangaistusta luokkakohtaisesti jonkin aikaa muodostamalla noin 5-8 oppilaan oppilasneuvoston, joiden jäsenet vaihtuivat. Menetelmä toimi ja sillä oli vaikutus myös silloin, jos neuvosto puolsi lievempää rangaistusta kuin opettaja. Tämä asian voisi virallistaa. Tällöin myös itse kouluun suuntautunut kostonhalu pienenisi. Toinen ehdottoman tehokas keino on yhteydenotto kotiin, mutta ei entisellä tavalla, vaan soveltamalla liikenteessäkin tuttua sakotusperiaatetta: sakkolappu kotiin lapsen töppäilystä koulussa. Sakot voisivat olla portaittaisia ja tietenkin ulosottokelpoisia. Jo yleisen oikeustajunkin mukaan kouluhäirikön aiheuttama yhteiskunnallinen rahan - ja ajanhukka on paljon pahempi asia kuin esimerkiksi auton väärin pysäköinti. Sakon antaminen pitäisi olla opettajan oikeus ( vrt. lappuliisat ) riippumatta rehtorista. Ja parhaiten se tietysti toimisi oppilaiden oman neuvoston kollektiivipäätöksellä. Menetelmän käyttöönotto vaan vaatisi lakimuutoksia eli poliittisen päätöksen.  Se päätös kannattaisi tehdä, sillä niin paljon aikaa kuluu häiriköiden taltuttamiseen, että vuositasolla on kyse kohtuuttoman suuresta pahoinvoinnista jo opettajan kohdalla työpaikalla saati sitten niiden oppilaiden kohdalla, jotka haluavat oppia. Tällä menetelmällä voitaisiin suoraan puuttua koulukiusaamiseenkin.
Nyt myöhemmin Jokelan ja Kauhajoen tapausten jälkeen olen yhä vakuuttuneempi, että oikeanlainen kuri olisi luonut arvoja ja sisältöä näidenkin onnettomien tekijöiden kohdalla ja pelastanut Jokelan tekijän koulukiusaamiselta.
Sakkorangaistus on tuotu Virossa esiin yhtenä rangaistusmuotona, joka heidän mallinsa mukaan olisi lappu suoraan koululaisen käteen  kotiin vietäväksi.

2.Kirkko, uskonto

Oman vakaumukseni voit lukea täältä.
Jos kirkoille ja sen työntekijöille voisi antaa muutaman ohjeen, ne olisivat tässä: eläkää sovussa toistenne kanssa, keskittykää oleelliseen eli sanomaan, mutta kuitenkin puhukaa vähemmän ja tehkää enemmän. Menkää sinne, missä tavallinen ihminen on. Älkää menkö pastoreina ja kirkon edustajina vaan tavallisina ihmisiä.
 

3.Urheilu- suomalainen
Suomalaisille on aika-ajoin itsestään selvää, että meidän pitää saada kokea elämyksiä, että suomalainen voittaa radoilla, mäissä ja vesissä ja jäillä maailmanmestaruuksia ja olympiakultaa. Urheilu on suomalaisille ollut mielestämme liian usein pettymyksiä. Isot valtiot kahmivat kirkkaimmat mitalit arvokisoissa. Urheilua pidetään kuitenkin esillä tiedotusvälineissä huomattavassa määrin.
Jos puhutaan yleisurheilusta, niin esimerkiksi pitkillä juoksumatkoilla näyttää suomalaisten menestysvuodet olevan takanapäin. Suomi on pieni kansa ja tilastollisestikin huippuja tulee vähemmän kuin isommissa maissa. Mutta Suomihan on urheilukansaa, kaikkihan täällä kannattavat asiaa ja odottavat voittoja. Huippujen esiin saaminen voitaisiin moninkertaistaa. Ensinnäkin: kaikki lähtee koululiikunnan arvostamisesta ja koululaitoksesta. Velttoilu ja liikunnan vastustaminen ja kavereiden pinkoilun vähätteleminen koulu-urheilussa lienee Suomessa sääntö. Viittaan kirjoitukseen koulukurista. Opettajien motivaatio laskee taas massan asenteen vuoksi ja sitä ei saada muuttumaan, jos koulukuri on sitä mitä se on. Koulukuri on arvo ja se tekee elämisenkin arvokkaammaksi. Jotain mätää on urheiluseurojenkin toiminnassa. Valmentaminen ei ole tarpeeksi palkitsevaa, ja tämän voi myös lukea niin, että seuravalmentajille ei makseta tarpeeksi hyvää korvausta. Paljon voitaisiin tehdä junioritasolla.

4.Politiikka
Aina neljän vuoden välein alkaa lehtiin ilmestyä kasvokuvia ihmisistä, joiden kuvan alla voisi lukea: " Haluan päästä poliittisesti vaikuttamaan, koska olen tärkeä ihminen", Haluan päästä eduskuntaan, koska saan kohtuullisen hyvää palkkaa tekemättä mitään erikoisen raskasta työtä, siis sisätöihin.
 

5.Suomalaisuus
Suomalaisuus on ollut paljon kielteistä ja on edelleen. Tämä tiedetään kotiväkivallan , itsemurhien sekä henkirikosten määrästä. Myös koulukielteisyys on suurempi kuin muissa pohjoismaissa. Suomalaisuus on ääri-ilmiö, jossa pätevät vain kovat jutut, kunnon känni, kunnollinen vallankäyttö, jos se on mahdollista. Ettei vaan Suomen herrat vielä iskisi päätään kunnolla Karjalan mäntyyn. Sen jälkeen maata nimeltä Suomi ei enää ole eikä ole koskaan ollutkaan. Ja ehtikö Suomi suomettua, siis kehittyä miksikään helmeksi Neukkujen ikeessä, nythän Suomea viedään vuorostaan Brysselistä kuin pässiä narusta.
 

7.Musiikki
Musiikki on sellaisenaan suuri kupla, mutta piristävä tarpeen tullen. Ilman musiikkia tultaisiin hyvin toimeen. Mutta sitä vaan väännetään ja kansa tykkää. Musiikki on hyvä koriste juhliin ja tausta elokuville. Suomikin sai vihdoin itsensä eurovision laulukilpailujen voittajiksi - ja olihan siinä biisissä jonkinlainen melodiakin.

Kuitenkin itse rakastan musiikkia, toki valikoidusti, kuten aiemmin kerroin.

8.Ooppera,laulutaide
Alue, jota en itse ymmärrä, mutta minua "hienommat" ihmiset ehkä sitten täyttävät aukkoni..

9.Teatteri
Elämä on teatteria, mihin teatteria sitten tarvitaan?

10.Kirjallisuus
Kirjoja tarvitaan, mutta ei kaikkia. On luettavia kirjoja ja ei luettavia, niin yksinkertaista se on.
 

11.Pienyrittäminen
Kyllä yrittäjäksi alkaminen on tehty vaikeaksi. Ja ainakin yhtiömies löytyy aina: verottaja, joka haluaa heti vuoden alussa saataviaan. Juhlapuheissa yrittäjyyden puolesta puhutaan, mutta käytännössä kannustimia on kovin vähän.
Hankala juttu on patentin/mallisuojan haku. Olen sitä mieltä, että moni yritys syntyisi, jos patentin/mallisuojan  saaminen olisi ilmaista, siis samaan tapaan kuin tekijänoikeus taideteoksen kohdalla.

12.Verotus
Veroja maksetaan moneen kertaan. Tavallisen ihmiset rahat ja omaisuus on kuin moneen kertaan kaluttu luu. Verotus kohteli auton omistajaa ylellisyysesineen omistajana. Autot olivat joskus maailmassa tavoiteltavia ja kauniita. Enää ne eivät sitä ole. On kuin kohtalon ivaa, että
autovero uudistuu nyt, kun autot ovat samanlaisia saippuakoteloita. Itse asiassa todellisia autoja pidetään edelleen ylellisyytenä.

13.Joukkoliikenne
Aivan ehdottomasti valtion tulisi huolehtia tästä asiasta. Maksujen pitäisi olla niin edullisia tai kokonaan poissa, että olisi järkevää unohtaa oma auto kotiin. Olisiko se sosialisointia ( no oikeiston mielestä tietysti, onhan selvää, että kaikkea joku taho vastustaa.), jos joukkoliikenne olisi ilmaista, valtion maksamaa.
 

14. Suomalaisten viime sodat
Häpeän , että suomalaiset eivät pystyneet neuvotellen sopimaan ja ryhtyivät sotimaan epärealistisella vouhotuksella säestettynä. Uskon, että neuvotellen ja suostuminen jonkin kaltaisiin alueluovutuksiin olisimme saaneet elää rauhassa ja kehittyä kansana. No tämä tästä perspektiivistä. Suomalaiset kävivät kyllä asiallisia neuvotteluja. Alueluovutuksiin vain olisi pitänyt suostua. Näin tämän näen nyt. Nyt kun venäläinen historiakin on myöntänyt Mainilan laukaukset omaksi provokaatiokseen, he kuitenkin kysyvät, olisiko sota syttynyt, jos Suomi olisi suostunut Neuvostoliiton ehtoihin. Niitä korttejahan ei katsottu.

15.Armeija
Armeija Suomessa ei noudata tasa-arvoperiaatetta. Normaalisti armeijan käyvä nuori suomalainen mies ei saa oikeastaan mitään vastinetta valtiolle uhraamastaan ajasta. Jokainen varusmies voisi nykyisen tasa-arvolain perusteella haastaa valtion oikeuteen. Ihmettelen, että varusmiesliitto ei ole vielä tehnyt sitä. Sillä aikaa kun nuori mies on armeijassa, voi nainen ( tytöt) opiskella tai valmentautua opiskeluun pyrkimistä varten tai käydä töissä ja ansaista rahaa opiskelua varten. Uskon  myös, että siviilielämässä tytöt eivät joudu  noin vuoden aikana sellaisen ihmisarvoa alentavan höykytyksen ja komentelun uhriksi kuin miehet armeijasta. joidenkin esimiestensä taholta. Havaintoni mukaan juuri nämä "Lammiot" ovat edenneet urallaan hyvin. Se tarkoittaa sitä, että armeija arvostaa häikäilemättömyyttä ja aggressiivisuutta. Armeija Suomessa ei ollut ainakaan minun aikanani mikään " miesten koulu". Juuri nämä "Lammiot" olivat kaikkea muuta kuin miehiä, mielestäni ne olivat kuin pahoja akkoja. Ja jos puhutaan "koulutuksesta", niin armeijan olisi voinut kasarmilla olemisen ja koulutuksen yhdistämällä supistaa muutamaan kuukauteen. Armeija on selviytymislaitos, jossa heikot yksilöt eivät ainakaan vahvistu. No poikkeuksiakin voi olla, mutta itse en ymmärrä armeijan "kasvattavaa vaikutusta". Se on totaalisesti negatiivinen. Tämän saavat yleensä aikaan  nämä "Lammiot". Omana armeija-aikanani oli toki myös hyviä kouluttajia ja esimiehiä, jotka olivat myös miehiä ja työntekijöitä omalla paikallaan.

16.Terveydenhoito
Sairaanhoitajat työskentelevät sairaalassa ja terveydenhoitajat kouluissa, Tehyssä saattavat olla kumpikin.
Oma kokemukseni suomalaisesta terveydenhoitohenkilökunnasta on hyvä. Ystävällisyys ja toivon herättäminen on tärkeätä. Hoitaja-lääkäri voivat olla parhaimmillaan lähes tärkein  tärkein lähikontakti potilaalle.  Toisaalta näyttäisi siltä, että esimerkiksi opettajan ammattiin verrattuna luppoaikaa näyttää myös olevan. Opettaja on aina työpaikallaan pelkkien tehominuuttien suorittaja ja joutuu yleensä valmistautumaan oppitunteihin sekä ottamaan asioista selvää. Ei ole tiimejä eikä tukea, harvoin on työkaveria, jolta voisi kysyä.
Suomessa on haluttu järjestää terveydenhoito, joka ottaa huomioon kaikki kansalaiset ja osin siinä on onnistuttukin.
 

17.Kielet
"On lottovoitto syntyä Suomeen", on tullut tavaksi sanoa. Ja mistähän syystä näin olisi. Jotta suomalainen ei jäisi umpioon tänne lottomaahan, hänen on opeteltava ainakin englanti ja lisäksi ruotsi. Eikä tämä yleensä riitä.
Ja jos mikä tämä on vienyt, vie ja tulee viemään paljon energiaa suomalaiselta, joka haluaa täältä lottovoittolasta kurkistaa vaikkapa Eurooppaan. Suomalaiselle ei riitä, että osaa ajatella suomeksi, suomalaisen pitää osata myös ajatella kaikenlaisilla kielillä. Ylioppilastutkinnon eräs oleellinen osa on taitaa ainakin kolmea kieltä. Tämä panostus on kaikki pois meiltä kaikilta, mutta onhan meillä lottovoitto, kun olemme suomalaisia.
 

18. Matematiikka
Jos on hyvä matematiikassa, se yleensä takaa jonkun selkeän paikan auringon alla. Kaikki eivät opi matematiikkaa synnynnäisillä lahjoilla. Matematiikkaa sekä musiikkia ja muitakin eksakteja aloja opitaan myös kannustaen ja innostaen. Kaiken ei pitäisi olla knoppologiaa ja karsivaa ja muita tyhmäksi tekevää. Matematiikasta voi tehdä myös mielenkiintoisen , monia kiinnostavan alueen. Löysin joku vuosi sitten kirpputorilta erään mielenkiintoisen matematiikkaa perustellen ja historiallisesti opettavan kirjan "Matematiikkaa kaikille" ( Lancelot Hogben, suomentanut Risto Niini, WSOY 1945 ) Se olisi ollut ja olisi edelleen hyvä matematiikan oppikirja koulussa. Suomalaisten Fysiikan ja matematiikan oppikirjojen tekijät selittävät asioita melkoisin kielisolmuin. Onko Suomessa tehty matematiikka tarkoituksella vaikeaksi koululaisille ja opiskelijoille vai onko hyviä matikanopettajia vaan liian vähän?

 

19.Mies-naiskysymys
Armeija-kohdassa sivusinkin jo tätä kysymystä tasa-arvon puolesta. Naisten tasa-arvosta on rummutettu paljon, mutta mieskysymys on jäänyt vähemmälle. Mikä tekee mies-kysymyksestä ylipäänsä kysymyksenarvoisen tämän armeija-epätasa-arvon lisäksi? Ainakin se, että mies heitetään helposti sivuun rukkasen tavoin. Olen kauan sanonut, että miehellä ei oikeastaaan olisi muuta mahdollisuutta kuin olla täydellinen. Miehen epätäydellisyys johtaa helposti lajin yksilön karsiutumiseen. Mutta miten luulet, tämän lukija, ovatko kaikki miehet täydelleisiä? Toimiiko edes "Kaveria ei jätetä"- periaate? Eihän se kilpailutilanteessa tietenkään toimi. Ja tarkoitan tällä esimerkiksi sellaista tilannetta , jossa miehiä on samalla työpaikalla ja kaikki kärkkyvät ylennyksiä.
 

Miesten ja naisten parivalintamarkkinoista on Henry Laasanen tehnyt tutkimuksen pro-gradu-työnä Jyväskylän yliopistolle. Hänen blogissaan kerrotaan ja keskustellaan paljon hämmästystä aiheuttaneesta "Naisten seksuaalinen" -valta tutkimuksesta.

Lyhyesti: ymmärsin asian niin kuunneltuani radio-Peilin haastattelun joku aika
sitten: tavoiteltava arvo miehelle on saada naista. Miehen markkina-arvo määrittyy statuksesta, johon hän joutuu panostamaan. Osa miehistä ei menesty markkinoilla, koska eivät ole pystyneet hankkimaan statusta tarpeeksi.

Katseltuani markkinoita oman aikani, sanoisin, että naisen seksuaalinen valta on tosiasia. Naiset osaavat käyttää sitä ( myös moraalisesti väärin). Noin ykskantaan voisi todeta, että "tykkäämisetkään" taloudellisesta statuksesta riippumatta eivät osu kovin usein yksiin. Kyllä parinvalintamarkkinoilla naisenkin statuksella on jokin merkitys. Mutta varmaan naisella on valta paratiisin porteilla loppupeleissä.

20.Mainonta
Lainasin joku vuosi sitten erään vanhan markkinoinnin klassikon kirjastosta. En muista kirjoittajan nimeä, mutta muistan hänen periaatteensa.
( Amerikkalainen kuitenkin, kuinkas muuten) Ja eräs hänen antamansa ohje, joka on ristiriidassa  ainakin nykyisten TV-mainosten kanssa on: tarkoituksesi ei ole kertoa vitsejä asiakkaillesi, tarkoituksesi on saada asiakkaasi tietoiseksi tuotteen erinomaisuudesta ja laadusta, jotta hänessä heräisi ostohalu. Olen miettinyt, miten tällainen nykyinen mainonta ylipäätään kannattaa. Tietenkin katsojan kannalta on hauskaa katsella vitsikkäitä mainoksia, mutta mitä tekemistä sillä on tuotteen myynnin kannalta? Josko ei mitään! Useimmiten mainostajan rahat menevät täysin hukkaan.
 

21.Pankit
Nykyisin ei voi maksaa laskujaan mitenkään, etteikö pankit vetäisi jotain siitä välistä. Pankkien tiedotuspolitiikka näiden palvelumaksujen suhteen on omituinen, aivan kuin pankkeja ei hinnoittelun esillä pitäminen koskisi mitenkään. Pankit ovat hauskuuttaneet meitä nimiensä muuttamisella. Säästöpankista tuli Aktia, Kopista Nordea ja Postipankin häviäminen ei pysähtynyt edes Leoniaan. Ylväästi pankkilaitokset nousivat 90 laman suosta veronmaksajien kustannuksella ja palvelumaksujen kautta nyhdetään lisää katetta toiminnalle. Maksuista ei tule asiakkaille mitään tiedotteita. Ja verkkopankin käyttäjältä velotetaan jokin summa salaperäisesti suoraan tililtä.( tämä ei koske kaikkia pankkeja)

22.Tiede ja tekniikka
-autopolitiikka
Suomi on maa, jossa asuu lottovoittajia. Suomen tekninen koulutustaso on korkea ja täällä onkin tehty alken 90-luvulla läpimurto: Nokian kännykät. Ilman Nokiaa täällä ei olisikaan mitään. Tuotantoa ollaan siirtämässä pois täältä. Tekstiilejä ei kai ole tehty aikoihin Suomessa.
Yhtä asiaa minä ihmettelen kaikkein eniten: monissa kehitysmaissa valmistetaan omia autoja, vaan Suomen tekniikan taitajat eivät sellaista ole saaneet aikaan. Näyttää kuitenkin siltä, että Suomessa on toiminut virtuaalinen autoteollisuus 50 v. huikea auton tuontivero tulleineen ja arvonlisineen on ollut valtiolle tuottoisaa " teollista" toimintaa, mitäs sitä omia autoja valmistamaan, niitä kun pitäisi myydä kansalle ehkä halvemmalla. Auto on lopulta ollut arvon mitta, se on ylellisyystuote, jonka käytöstä nyt syyllistetään kovasti kansaa: se saastuttaa ilmaa, aiheuttaa kasvihuoneilmiötä ja......Nyt kun autovero on huojentunut vuoden 2008 alusta alkaen, isopäästöisemmät autot kallistuvat, siis vero on edelleen ylellisyysvero tai kateusvero. Mutta "autotehdas" toimii edelleen tuottavasti: bensiinivero nousee.

Valtiovalta on ihmeellinen: jotkut teollisuudenalat myydään. Autoteollisuutta ei voi myydä tai ulkoistaa, koska tuotto perustuu muiden maiden työhön, jonka autohullut suomalaiset maksavat ja valtio on erinomaisesti hoitanut välistävetämisen.

23.Taide
Taide on laaja käsite. Mutta ketkä saavat apurahoja ja palkintoja.?No sen voi sanoa, että ainakin apurahoja on anottava sekä kilpailuihin pitää osallistua. Mutta ketkä sitten ovat jonkun palkinnon arvoisia. Näitä kaiken maailman palkintojakin jaetaan jos minkäkin nimikkeen alla. Kenestä tulee kuuluisa ja menestynyt? Hyvä? Taiteilijoita on paljon ja siksi on epäoikeudenmukaista, että joku saa palkinnon. Taide-elämä tarvitsisi ymmärtäjiä tai sitten taiteilijoille ja kirjailijoille pitäisi järjestää työtä, josta he saisivat kuukausipalkkaa tai yleensä palkkaa. Ja tekeväthän taiteilijat työtä - niin esimerkiksi opetustyötä, joka on hanttihommaa, koska varsinainen työ olisi se taiteen tekeminen.
No yleisesti voin kyllä itsekin rehellisyyden nimissä sanoa, että, jos itse mittaan taidetta rahalla, niin aika harvoin tulee vastaan työ, jonka haluaisin ostaa. Missä vika?

Muuten tuo veneenmuotoinen museo Ratsastajapatsaan vieressä viettää vuosia. Se on tullut kymmenen vuoden ikään. Sen nimi on Kiasma. Eli siis K-i-a-s-m-a. Kuka älypää taas keksi tällaisen nimen, joka muistuttaa valmiiksi sanoja skisma, kiusa, kisa ja ties mitä. Miksei nimi olisi voinut olla se, mitä siellä esitetään- niin on unohtunut, mutta muistelisin, että uutta taidetta: Siis UUDEN TAITEEN MUSEO. Ja jos se nimi pysyy kiasmana, niin ensimmäistäkään askelta en tuohon rakennukseen ota.

24.Valtio ja kunnat
Jossakin vaiheessa oli tapana sanoa, että ihmisiä holhotaan, olemme ikään kuin holhousyhteiskunnassa. Kenen keksintö lieneekin tuo sanonta; joka tapauksessa  sillä tarkoitettiin jotain negatiivista. No eihän kukaan holhoamisesta ja niskaan hengittämisestä pidä. Oli miten oli, mutta kyllä valtio ja kunta muistavat jokaista silloin , jos raha jollakin tavalla liikkuu. Se on se verottaja. Nimitetään sen toimintaa sitten vaikka holhoukseksi. Jees. Tiedän. Ei se verottajan toimintaa tuo holhousvaltion toimintanimikkeen keksijä tarkoittanut. Minulle ei itse asiassa koskaan ole selvinnyt, mitä sillä tarkoitettiin. Jos hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu sosiaaliapu, niin kuuluu. Ei kai sekään holhousvaltion toimintaa ole.
Mutta on eräitä asioita, joista valtio voisi vastuullisesti kantaa huolta olematta silti sosialistinen suunnitelmatalous: luettelen tässä muutamia.1) pankkitoiminta, Postipankki takaisin. Ihmisten pitäisi voida maksaa ilman kalliita tiskimaksuja laskunsa. 2) Liikenne: liikkuminen pitäisi tehdä ilmaiseksi tai ainakin niin paljon edullisemmaksi, että se olisi kilpailukykyinen yksityisautoilun kanssa. 3) Postin kulku pitäisi olla valtion valvonnassa.

Silloin , kun oppikoulusuista tuli peruskouluja, ne siirrettiin valtion valvonnasta kunnille. keskeiseksi vaikuttajiksi tulivat kuntien koulutoimenjohtajat, joihin rehtorit kilvan pitivät niin niin hyviä välejä. Mielestäni on syntynyt vääristynyt hallinnollinen malli. Valtion edustajat sanovat, että "kunnat saavat järjestää koulutoimensa tarkoituksenmukaisella tavalla. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa, että rehtori, joka omistaa enemmän valtaa omassa sfäärissään kuin presidentti maassa, voi määritellä lähes kaiken koulussaan tapahtuvan opettajia ja heidän viihtyisyyttään myöten, miten haluaa, kunhan on hyvät välit ja selittänyt asioiden oikean laidan koulutustoimenjohtajille. Jos joku opettaja ei satu rehtoria miellyttämään, hänet voi savustaa helposti ulos.

Valtion tulisi huolehtia koululaitoksesta lääninhallinnon avulla: silloin päästäisiin nykyisistä "piiri pieni pyörii"- leikeistä ja saataisiin oikeutta varsinaisille työn tekijöille eli opettajille. Silloin ne ns. ennen hyvin toimineet kunnioittavat  etäisyydetkin säilyisivät, eikä rehtorin ja koulutoimenjohtajien kahvittelu -ja lörpöttelyhetket olisi ratkaisemassa turhan isoja asioita.

Valtio voi kaataa kuntiin rahaa vaikka millä verukkeella. Kun ne eivät ole korvamerkittyjä, ne käytetään juuri niin kuin halutaan. Ikävää. Valtio työntää kunnalle rahaa vanhustenhoitoon, joka meneekin vaikkapa asvalttien tekoon!

On muuten erikoista, että kuitenkin kunnan koululaitoksen eläkkeet kuuluvat valtion eläkejärjestelmän piiriin, kun taas puhtaasti kunnan omistamien oppilaitosten, jotka myös saavat valtionapua, työntekijät ovat kunnallisen eläkelaitoksen alaisia. Tämä ainakaan ei mahdu minun järkeeni.

25.Kulttuuri yleensä
Kulttuurihan on alun alkaen tarkoittanut maanviljelystä. Ilman maanviljelyksen harrastamista ei olisi kai kulttuuria. Suomessa on maanviljelyssä harjoitettu sekä nälässä että yltäkylläisyydessä. Niin varmaan kulttuuriakin. Voi olla, että nälästä ei helpolla kulttuuria synny, mutta syntyykö sitä yltäkylläisyydestäkään. No mitä se kulttuuri oikein on? Sanaa käytetään ministeriötä myöten. Jotain sen täytyy olla, kun on ministerikin. No kyllä minä tiedän: kulttuuri on ihmisen henkisiä saavutuksia, kirjallisuutta, musiikkia, kuvataidetta. Tietenkin on tapakulttuuria, perinnekulttuuria ja ne ovat usein kansallisia ja siten nostetaan aina esiin kansallisina identiteettiasioina. Vahinko vaan, että kulttuurin tekijät saavat kitkuttaa edelleen nälkärajoilla, siitä huolimatta, että jaetaan lähes päivittäin jotain palkintoja eri aloille.( kollektiivisen huonon omantunnon takia). Näin saadaan aikaan illuusio, että Suomikin pitää huolta kulttuurintekijöistään.

Kaiken kaikkiaan juuri edellisistä syistä kaikki kunnia, näyttelijöille, tanssijoille, kuvanveistäjille, muusikoille, kirjailijoille, elokuvaohjaajille jne. Älkää lannistuko. Teidän työnne jää jäljelle kansakunnan aarteeksi. Muu haihtuu ilmaan.